Hino oli perheemme toinen malamuutti, suuri nallekarhu jolla oli myös suuri sydän. Hino oli Kennel Neatutin kasvatteja, viralliselta nimeltään Neatut Kiluagnaq, joka tarkoitti kaakkois-tuulta. Näin Kaakkois-Suomessa asuville oikein sopiva nimi. Kutsumanimi Hino tuli intiaanikielestä ja se tarkoittaa irokeesien kielellä Taivaan vartijaa tai Ukkosen jumalaa. Ja sehän sopi Thunderin pojalle paremmin kuin hyvin. Hinon vanhemmat ovat upea Nordiclight's Thunder WPD, WTD "Thunder" ja Neatut Walilertok "Arwen".

Hino oli aivan todella upealuonteinen; äärettömän rauhallinen ja pitkäpinnainen, hellyyttä vaatimattomasti kaipaava malamuutti. Hinon tavanneet olivat kaikki ihastuneita sen luonteeseen. Hino sopeutui kaikkeen muitta mutkitta. Kaikki uusi otettiin tyynen rauhallisesti vastaan, hellyyttä ihmisiltä Hino kaipasi jäyhän vaatimattomasti, ei vaatien. Vetämisen halua ja intoa Hinosta kuitenkin löytyi huolimatta sen rauhallisuudesta. Syliin tämä iso poika ei enää oikein mahtunut, mutta saattoipa se joskus kainaloon kuitenkin tulla.

Hino oli rakenteellisesti hyvä, vaikkakin sen säkäkorkeus, 71 cm olikin aivan liian suuri rotumääritelmään nähden (64,5cm). Suuresta koosta on selkeästi haittaa rekityöskentelyssä, koska iso osa energiasta kuluu pelkästään vahvan ja ison rungon eteenpäin viemiseen. Tämän lisäksi Hino oli myös wooly- eli pitkäturkkinen. Pitkäkarvainen malamuutti ei ole rotumääritelmän mukainen, vaikka se näyttävän näköinen onkin. Pitkä karva ei ole niin säänkestävä kuin normaali malamuutin turkki, vaan se esimerkiksi kastuu läpi huomattavasti helpommin. Tämän lisäksi mm. karvanlähtöaika tuottaa omistajalle runsaasti lisätyötä, kun jokainen irtokarva on kammattava irti turkista, eikä se lähde irti pitkän päällyskarvan alta "itsestään". Suuresta koostaan huolimatta Hino liikkui erittäin hyvin.

Hino osoitti olevansa vahva ja varma vetokoira. Vauhti ei ollut sprinttikoirien luokkaa, mutta Hinon kanssa voit luottaa maaliinpääsyyn. Suuren kokonsa vuoksi Hino ei juurikaan osallistunut virallisiin rekikisoihin, koska se ei vauhdillisesti pysynyt muun valjakon mukana. Hinolla on kuitenkin yksi REK3-tulos virallisista rekikisoista. Alman kuormanvetokisoissa 2012 Hino veti tuloksen 6,33 x oma paino. Hino olin erittäin vahva ja se tekee töitä, mutta omalla vauhdillaan. Hino rakasti repputyöskentelyä ja kantoi ylpeänä painaviakin reppujaan vaelluksilla.

Hinolla oli todettu silmissä laajalle levinnyt kaihi, lonkkien ja kyynärien osalta se on terve. Hinolla on todettiin myös vuonna 2010 kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on vaikutti Hinon turkkiin. Hino söi tyroksiinia pari vuotta ja viimeisen vuoden ajan se ei tarvinnut lääkettä. Hino oli kastroitu.

Kiitoksia Annelle ja Jokelle luottamuksesta ja tästä upeasta mahdollisuudesta saada Hino meidän elämäämme!

Menetimme Hinon aivan liian aikaisin vatsalaukunkiertymään, 15.12.2013.

Vaan ylitse kaikkien kyynelten tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa Eivät katoa he, jotka sydämissämme elävät. Halki varjojen, unien, vuosien, he hiljaa säilyvät meissä. Jonain päivänä tuuli vie pilvet, aurinko tulee esiin. Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa. Nuku hyvin, rakas Hino.